Sirpa menetti näkönsä silmänräpäyksessä – tuki toi elämään suunnan

Sirpa Myöhänen oli juuri tullut äidiksi ja saanut terveydenhoitajan tutkintonsa valmiiksi, kun hänen elämänsä pysähtyi. Diabeteksen aiheuttama silmänpaineen äkillinen nousu tuhosi näköhermot, ja Sirpa sokeutui yhdessä hetkessä.

“Poikani näin silmilläni viimeisen kerran, kun hän oli kolmen kuukauden ikäinen.”

Sairaalahoidossa tehtiin kaikki mahdollinen, mutta näkö ei palautunut. Kahdeksan viikon jälkeen Sirpa palasi kotiin sokeana äitinä, joka opetteli arjen alusta: perunoiden kuorimisen, hammastahnan annostelun ja turvallisen liikkumisen vauvansa kanssa.

Liiton tuki antoi elämälle uuden mahdollisuuden

Sirpa tietää, että moni vastikään näkövammautunut on nyt samassa tilanteessa kuin hän vuonna 2001. He tarvitsevat tukeasi löytääkseen tiensä eteenpäin.

.

Vertaistuki käänsi ahdingon toivoksi

Sirpa hakeutui Näkövammaisten liiton kuntoutukseen ja liittyi Kainuun alueyhdistykseen. Sieltä hän sai tietoa, vertaistukea ja rohkaisua, jotka toivat uudenlaista varmuutta arkeen.

“Näkövammaisyhteisöltä saamani tuki toi toivon ahdingon keskelle.”

Uusi ammatti, oma yritys ja opaskoira Bono

Näkövammaisyhteisön kannustamana Sirpa aloitti hierojakoulutuksen ja valmistui vuonna 2010. Pistekirjoituksen hän oli opetellut jo Iiris-keskuksessa: latinankieliset lihas- ja luunimet jäivät mieleen pistekirjoitusvihkojen kautta. Valmistuttuaan Sirpa perusti oman yrityksen, jonka alkuun hän sai asiantuntija-apua ja elinkeinotukea Näkövammaisten liitolta.

Tänään Sirpan käsissä tuntoaisti on tarkka työväline, jonka avulla hän tunnistaa kireät lihakset ja kipupisteet nopeasti – joskus asiakkaan äänestäkin.

Arjessa Sirpaa tukee nelivuotias opaskoira Bono, joka on luotettava kumppani ja ystävä.