”Kiusaajat saattoivat juosta juuri sopivalle etäisyydelle minusta, niin etten heitä enää nähnyt.”

”Kun oli viisivuotias, minulle kerrottiin, että jonain päivänä tulen olemaan sokea. Silmäsairauteni eteni ennustettua nopeammin, ja sokeuduin jo 11-vuotiaana. Vielä jonkin aikaa näin valoa, mutta kohta en enää sitäkään.”

Espoolainen Ronja Pahaoja, 33, on ollut näkövammainen syntymästään asti. Hänen toinen silmänsä on aina ollut sokea. Toisella silmällään hän näki parhaimmillaan kahden metrin päähän.  

Ronja kävi päiväkodin, koulun ja lukion yhdessä näkevien kanssa. Jo päiväkodissa hän alkoi opiskella pistekirjoitusta ja muita näkövammaistaitoja. Niiden avulla hän on voinut elää sujuvaa arkea, opiskella ja harrastaa. 

.

Näkövammaisten liitto on kulkenut Ronjan rinnalla lapsuudesta tähän päivään saakka. Täältä hän on saanut harrastuksia, ystäviä ja onnistumisen elämyksiä, oppinut näkövammaistaitoja ja saanut tukea vaikeina aikoina. Alakoulussa Ronjaa kiusattiin näkövamman vuoksi. 

”Kiusaajat saattoivat juosta juuri sopivalle etäisyydelle minusta, niin etten heitä enää nähnyt. Ja siellä he olivat hiljaa, minulta piilossa. Onneksi minulla oli näkövammaisia ystäviä, enkä jäänyt yksin. Heiltä sain voimaa, kun koulussa oli vaikeaa.”

Ronja sai ja antoi paljon vertaistukea myös nuoruusvuosinaan liiton nuorisotoiminnan tapaamisissa, harrastusryhmissä ja leireillä. Nuoret jakoivat toisilleen ahkerasti vinkkejä siitä, miten ja millaisilla apuvälineillä näkövammainen pystyy liikkumaan, opiskelemaan ja selviytymään arjen askareista. 

”Vertaistuki on ihan parasta. Sitä on riittänyt myös aikuisiällä, kun olen esimerkiksi osallistunut Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kirjoituskursseille, näytelmäkerhoon ja keramiikkaryhmään. Yhdessä saamme hyvän kiertämään.”

Lahjoituksellasi myös Sinä annat näkövammaisille mahdollisuuksia oppia, harrastaa ja osallistua. Olemalla mukana varmistat, että kukaan ei jää yksin, vaan tukea on aina saatavilla.”