”Päivät pitkät istuin yksin kotona sängyn laidalla ja surin”
Olen asunut Kemissä koko ikäni, 75 vuotta. Tein työurani Kemi-yhtiön laboratoriossa ja elin aivan tavallista arkea mieheni ja kahden tyttäreni kanssa. Vapaa-aikaani vietin luonnossa, käsitöiden parissa ja lavatansseissa.
Havaitsin näössäni ongelmia ensimmäisen kerran vuonna 1998, kun aloin tehdä virheitä työssäni. Numerot eivät tahtoneet millään asettua oikein tietokoneelle eikä pipetti osua koeputkeen. Normaali työaika ei riittänyt mihinkään, kun testejä piti uusia jatkuvasti.
Karsastustahan tämä vain on, ajattelin. Päätin kuitenkin mennä silmälääkäriin. Siellä selvisi, että vasen silmäni oli käytännöllisesti katsoen sokea, oikeakin jo pitkän matkaa vaurioitunut. Tieto oli käsittämätön.
Olin sairastunut matalapaineiseen glaukoomaan. Sairauteen, joka etenee vääjäämättä ja vaurioittaa näköhermoja pysyvästi.
Sairauseläkkeelle jääminen oli vaikeaa. Olin vasta viisikymppinen, ja työ oli aina ollut tärkeä osa identiteettiäni. Arjesta tuli tasapaksua ja mieleni väsyi. Päivät pitkät istuin yksin kotona sängyn laidalla ja surin. Glaukooman lisäksi sairastuin vakavaan masennukseen.
Vaikea masennus vei elämästäni seitsemän vuotta. Lopulta, ollessani kuntoutusjaksolla Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksessa, olin valmis ottamaan apua vastaan. Opin siellä heti monia arkeani helpottavia näkövammais- ja liikkumistaitoja.
Raskas paino putosi rintakehältäni ja elämänhaluni palasi. Koen eläväni hyvää ja täyttä elämää, vaikka vasen silmäni on sokea ja oikealla silmällänikin näen vain kapean viistomaisen alueen.
Muistan, kun vuosia sitten, istuin saaressa kalliolla ja itkin menetettyä elämääni. Silloin mieheni kysyi minulta, kuin ohimennen:
– Mistähän suunnasta tuuli nyt käy?
– Etelästähän tuo tuulee ja kovasti tuuleekin. Tunnenhan minä sen ja kuulen, kun loiske käy rantakivikkoon, minä tiuskaisin.
– Huomaatkos, ilman näköäkin sinä sen tunnet ja tiedät, mieheni sanoi.
Niin, elämä ei todellakaan lopu näkövammaan. Nyt tunnen ja tiedän sen. Lämmin kiitos, että olet mukana auttamassa.