”Näön menettäminen oli pysäyttävä uutinen ja hyppy tuntemattomaan.”

Alkuvuodesta seurasimme 88-vuotiaan näkönsä menettäneen Inkerin arjen taitojen opettelua Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksella Helsingissä. Nyt pääsimme tapamaan Inkeriä hänen kotiinsa Rovaniemelle ja kuulemaan, miten arki sujuu näkövamman kanssa.

Neljä vuotta sitten Inkerin näkö alkoi kadota nopeasti. Näon menettäminen oli hyppy tuntemattomaan. Onneksi apu löytyi Näkövammaisten liiton Lapin yhdistyksestä, jossa Inkeri sai tukea, tietoa ja uusia ystäviä. Hän osallistuu vertaistukikahvilaan, liikuntaryhmiin ja retkille – ja harjoittelee valkoisen kepin käyttöä. Vaikka hän on joutunut luopumaan paljosta, elämä on edelleen täynnä merkityksellisiä hetkiä.

Näkövammaisten liiton ja lahjoittajien tuen turvin hän voi edelleen asua omassa kodissaan ja liikkua hänelle rakkaissa paikoissa.

Inkeri ei enää näe lukea, ja ihmiset hän tunnistaa vasta äänen, olemuksen, liikkumistavan tai vaatteiden perusteella. Liikkumisnäköä Inkerillä on tallella sen verran, että hän pärjää ulkona itsenäisesti valkoisen kepin kanssa. 

– Vielä voin kävellä kotini lähellä sijaitsevan Mortin männikköalueen puolentoista kilometrin lenkin, vaikka ikä askeleita jo hidastaa. Siellä minulla on tapana halata kahta vanhaa mäntyä, joille myös rupattelen kuulumisiani. Saan siitä voimaa päiviini. 

Inkerin tilanne on pysynyt hyvänä, koska hän on päässyt osallistumaan Näkövammaisten liiton järjestämille sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseille sekä saanut työntekijöidemme ohjaamana käyttöönsä valkoisen kepin, henkilökohtaisen avustajan ja matkapalvelun. 

Lahjoittajien tuella olemme myös voineet tarjota Inkerille ja hänen näkövammaisille ystävilleen muun muassa vertaistukikahvilaa, terveysiltoja ja teema-aiheisia retkiä lähialueen luontokohteisiin.