Käänteentekevin hetki nyt 3-vuotiaan poikamme Alvarin elämässä on ollut se, kun olimme hakemassa hänen ensimmäisiä absorptiolasejaan silmälasiliikkeestä. Kun Alvar sai oranssilinssiset lasit silmilleen, hän avasi silmänsä, katsoi syvälle silmiini ja huudahti:

”Hei äiti!”

Sitä hetkeä ja onnen tunnetta en unohda koskaan: Alvarin silmät olivat apposen auki. Jotenkin tajusin siinä, että hänen ei tarvitse enää jatkossa pitää sisätiloissa silmiä koko ajan kiinni tai siristellä niitä. Purskahdin itkuun, ja itken ilosta nytkin, kun palaan ajatuksissani tuohon mullistavaan hetkeen.

Nykyisin Alvarilla on kahdet eriväriset absorptiolasit. Oranssilinssiset on tarkoitettu sisä- ja hämäräkäyttöön, kun taas ruskeat tummempilinssiset ovat käytössä ulkona ja häikäisevissä tilanteissa. Absorptiolasien ohella Alvarilla on apuna valkoinen keppi, lukukivi, lisävalot ja kohotaso.

Alvarin ollessa seitsemän viikon ikäinen havaitsimme hänen silmissään outoa liikettä, joka osoittautui myöhemmin silmävärveeksi. Näkövamman aiheuttajaksi todettiin geenitutkimuksessa heikko näöntarkkuus ja akromatopsia eli täydellinen värinäön puutos.

Näkövamma ei Alvaria lannista, energiaa hänellä riittää. Hän tekee kaiken maailman temput ja kuperkeikat 7-vuotiaan isoveljensä Oivan perässä. Isoveli onkin Alvarin paras ystävä, jonka kanssa hän jakaa myös rauhalliset hetket. Yhdessä veljekset kuuntelevat iltaisin äänikirjoja, ”lukeepa” Alvar itsekin välillä iltasatua koko perheelle – sellaisena kuin hän aiemmin kuulemansa sadun muistaa.

Aamuisin Alvar muistaa aina toivottaa hyvää koulupäivää maailman ihanimmalle isoveljelle. Eikä hän unohda antaa minulle halia ja suukkoa joka aamu, kun vien hänet päiväkotiin. Isäkin saa osansa hellyydestä. Hänelle Alvarilla on tapana sanoa: ”Isi, olet niin rakas!”

Päiväkodin henkilökunnalle kuuluu suuri kiitos Alvarin hyvinvoinnista. He ovat aina ottaneet hänen näkövammansa vakavasti. Päiväkodin lasiovissa ja lattioissa on erivärisiä teippauksia, jotka auttavat Alvaria hahmottamaan tilaa paremmin. Samasta syystä tuolit ja pöydät sekä huonekalujen reunat on merkitty samanlaisilla teipeillä. Myös astiat ovat erivärisiä, jotta ruoka erottuu niistä helpommin. Avustaja on Alvarin tukena suurimman osan päivää.

Toinen iso kiitos menee Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen ammattilaisille. Iiris-keskuksessa Alvar on saanut tutustua toisiin näkövammaisiin lapsiin ja Oiva on oppinut, kuinka näkövammaisen veljen kanssa pitää toimia. Myös me vanhemmat olemme aina saaneet vastaukset mieltämme askarruttaneisiin kysymyksiin:

Mitä apuvälineitä Alvar tarvitsee? Mitä ratkaisuja uuteen kotiimme kannattaa tehdä Alvarin kannalta? Millainen fysio- tai toimintaterapia on Alvarille paras mahdollinen? Mistä ja milloin mitäkin taloudellista tukea on haettava?

Ratkaisevinta on kuitenkin ollut se ymmärrys ja henkinen tuki, jota olemme Iiris-keskuksesta saaneet. Se on kantanut meidät vaikeuksien yli ja auttanut meitä ymmärtämään entistä kirkkaammin sen, mikä elämässä on tärkeää.

Pidetään huolta toisistamme.

Alvarin ja Oivan äiti Emma Haapala

Tukemalla työtämme myös Sinä olet mukana auttamassa Alvaria ja muita näkövammaisia ihmisiä heidän eri elämänvaiheissaan. Tee nyt kertalahjoitus tai ryhdy Annansilmät-kuukausitukijaksi!