Sitä hetkeä ja onnentunnetta en unohda koskaan: Alvarin silmät olivat apposen auki.

Alvarin elämässä tapahtui jotain suurta ja mullistavaa syksyllä 2020. Silloin hän kääntyi kannoillaan, katsoi äitiään syvälle silmiin ja huudahti iloissaan: ”Hei äiti!”

– Sitä onnentunnetta, kun Alvar ensimmäisen kerran katsoi minua absorptiolasit silmillään, en unohda koskaan. Ymmärsin jotenkin heti, että enää Alvarin ei tarvitse sisätiloissa siristellä ja pitää silmiään kiinni, Alvarin äiti Emma Haapala kertoo ja jatkaa:

– Alvarin ollessa seitsemän viikon ikäinen havaitsimme hänen silmissään outoa liikettä, joka myöhemmin osoittautui silmävärveeksi. Alvarilla todettiin myöhemmin myös heikko näöntarkkuus sekä täydellinen värinäön puutos. Alvar näkee vain mustan ja valkoisen sekä harmaan eri sävyjä.

Nykyisin Alvarilla on käytössään kahdet absorptiolasit, jotka vähentävät häikäisyä, parantavat kontrastia ja tukevat toiminnallista näköä. Tämän kirjeen kuvissa olevia oranssilinssisiä hän käyttää sisällä ja hämärässä, kun taas ruskeat tummempilinssiset lasit ovat ulkokäytössä. Ulkona liikkuessaan Alvarilla on apunaan myös valkoinen keppi.

Aamuisin Alvar muistaa aina toivottaa hyvää koulupäivää isoveljelleen Oivalle. Eikä hän unohda antaa minulle halia ja suukkoa joka aamu, kun vien hänet päiväkotiin. Isäkin saa osansa hellyydestä. Hänelle Alvarilla on tapana sanoa: ”Isi, olet niin rakas!”

Päiväkodin henkilökunnalle kuuluu suuri kiitos Alvarin hyvinvoinnista. He ovat aina ottaneet hänen näkövammansa vakavasti. Päiväkodin lasiovissa ja lattioissa on erivärisiä teippauksia, jotka auttavat Alvaria hahmottamaan tilaa paremmin. Samasta syystä tuolit ja pöydät sekä huonekalujen reunat on merkitty samanlaisilla teipeillä. Myös astiat ovat erivärisiä, jotta ruoka erottuu niistä helpommin. Avustaja on Alvarin tukena suurimman osan päivää.

Toinen iso kiitos menee Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen ammattilaisille. Iiris-keskuksessa Alvar on saanut tutustua toisiin näkövammaisiin lapsiin ja Oiva on oppinut, kuinka näkövammaisen veljen kanssa pitää toimia. Myös me vanhemmat olemme aina saaneet vastaukset mieltämme askarruttaneisiin kysymyksiin:

Mitä apuvälineitä Alvar tarvitsee? Mitä ratkaisuja uuteen kotiimme kannattaa tehdä Alvarin kannalta? Millainen fysio- tai toimintaterapia on Alvarille paras mahdollinen? Mistä ja milloin mitäkin taloudellista tukea on haettava?

Ratkaisevinta on kuitenkin ollut se ymmärrys ja henkinen tuki, jota olemme Iiris-keskuksesta saaneet. Se on kantanut meidät vaikeuksien yli ja auttanut meitä ymmärtämään entistä kirkkaammin sen, mikä elämässä on tärkeää.

Pidetään huolta toisistamme.

Alvarin ja Oivan äiti Emma Haapala

Tukemalla työtämme myös Sinä olet mukana auttamassa Alvaria ja muita näkövammaisia ihmisiä heidän eri elämänvaiheissaan. Tee nyt kertalahjoitus tai ryhdy Annansilmät-kuukausitukijaksi!