”Palveluiden suhteen oli byrokratiaa, mutta onneksi sain apua.”

Kun väestö ikääntyy, yhä useamman näkö heikkenee. Se voi mutkistaa asioita, mutta ei ole elämän loppu. Lue Annelin tarina!

– Näkövamma monimutkaistaa asioita, mutta en ala sitä sen kummemmin voivotella. Kun vaan muistaisin aina pitää ilon mielessä.

Anneli Vanhakartano on 92-vuotias näkövammainen, jonka tarkan näkemisen alue alkoi tuhoutua silmänpohjan rappeumasairauden vuoksi seitsemän vuotta sitten. 

Sairaus on edennyt niin, että Anneli tarvitsee tuekseen näkövammaispalveluja selviytyäkseen arjesta kotona. Hän ei pysty lukemaan oikeastaan mitään, ei vaikka teksti olisi kuinka isolla. Kirjoittaessakin kirjaimet menevät sotkuun ja päällekkäin.

Kuvassa rouva vaaleansinisessa paidassa seisoo rannalla. Takana meri, rouvan oikealla puolella ohut koivupuu, jossa kirkkaanvihreät lehdet.
Kotiranta on Annelille rakas paikka, jossa hän pyrkii liikkumaan edelleen viikoittain.

– Onneksi sain henkilökohtaisen avustajan, jonka kanssa viralliset paperityöt sekä kauppa- ja apteekkireissut sujuvat mukavasti. Kuljetuspalvelu vie minut ystävien ja läheisten luo sekä näkövammaisyhdistyksen järjestämiin kulttuuririentoihin, kokouksiin ja keskiviikkokahveille.

Henkilökohtaista avustajaa ja kuljetuspalvelua ei Anneli saanut helpolla, sillä hänen ensimmäinen hakemuksensa tuotti kielteisen päätöksen. Lähes kaikki yli 65-vuotiaana näkövammautuneet joutuvat kokemaan saman epäoikeudenmukaisuuden, vaikka lääkäri on todennut heillä näkösairauden.

Kielteisen päätöksen saatuaan Anneli soitti hädissään Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijalle Arja Törnroosille. Arja pääsi lähtemään siltä istumalta Annelin luo, ja yhdessä he laativat oikaisuvaatimuksen, joka tuli Annelin helpotukseksi hyväksyttynä takaisin.

– Näkövammautunut ikäihminen joutuu pahimmillaan käymään läpi vuosia kestävän oikeusprosessin saadakseen hänelle lain mukaan kuuluvat näkövammaispalvelut. Kaikki eivät jaksa tehdä oikaisuvaatimuspyyntöä. Silloin on suuri vaara, että näkövammautunut jää ongelmiensa kanssa yksin, kotiin neljän seinän sisälle. 

Anneli on sinut näkövammansa kanssa. 

– Vaikka näkökyky on suurelta osin mennyt, on minulla vielä oma paikkani maailmassa. Minun on ihan hyvä olla.

Lähikuva kädestä koskettamassa suurta kiveä.

Lahjoittamalla olet mukana poistamassa ikäsyrjintää sekä turvaamassa hyvän ja aktiivisen vanhuuden edellytykset ikääntyneenä näkövammautuneelle. 

Tee lahjoitus tästä