”Se on tärkeintä, että kukaan ei jää yksin.”

Helmikuu vuonna 1992. Juuri rakennusmestariksi valmistunut Ibrahim Milanovic katsoo televisiouutisia kotonaan pienessä Gornji-Vakufin teollisuuskaupungissa Keski-Bosniassa. Sota on syttynyt. 

– Tietenkin se pelotti, mutta siihen piti vain mukautua. 

Nyt Milanovic, 52, on suomalaisessa kirjastossa.

Kuvassa miehen kädet tunnustelevat näkövammaisille tarkoitettua opastetaulua, jossa on kohokuvioin kirjaston pohjapiirros.

Hänen sotansa kesti lopulta kaksi vuotta. Aika pysähtyi kranaattiin, jonka sirpaleet repivät syviä haavoja hänen vasempaan käteensä ja kasvoihinsa. 

Milanovic ohitti kuoleman, mutta menetti näkönsä. Heti räjähdyksen jälkeen hän toivoi, että silmissä olisi vain hiekkaa tai pölyä. 

– Minut siirrettiin sairaalaan Sarajevoon, vaikka se oli silloin jo piiritetty. Pääsimme kaupunkiin tunnelia pitkin. Minut leikattiin, mutta silmien kuntouttaminen ei ollut siellä mahdollista. 

YK:n pakolaisjärjestö oli ryhtynyt avustamaan sodan uhreja pois Bosniasta. Myös Milanovicilta kysyttiin, haluaisiko tämä yrittää jatkohoitoihin ulkomaille.

Milanovic halusi ja päätyi yllätyksekseen Suomeen. 

– Yllätykseksi ja onneksi, hän sanoo nyt.

Ensin maailma kuitenkin romahti. Suomalaiset lääkärit kertoivat, että silmissä ei ole hiekkaa tai pölyä. Milanovic tulisi olemaan sokea koko loppuelämänsä.

Tummansinisiin vaatteisiin pukeutunut mies on selin kameraan, kädessään taiteltu valkoinen keppi. Miehen kasvot heijastuvat ikkunasta.

– Kun sain tietää, että näkemisestä ei tule enää mitään, mielessäni oli kysymys, kannattaako näin edes elää. 

Suomessa Milanovic on opiskellut uuden ammatin, palannut työelämään ja perustanut perheen.

– Minulle on tärkeää, että en ole vain taakka yhteiskunnalle, vaan pystyn tekemään hyödyllisiä asioita. Perhe taas on elämäni suurin onni. Lisäksi rakastan lukemista.

Päivätyönsä ohella Milanovic toimii Näkövammaisten liiton vertaisohjaajana. Järjestö tarjoaa vertaistukea kaikenikäisille näkövammaisille ja heidän läheisilleen.

Kun menettää näkönsä, siihen liittyy usein järkytys. Siksi on tärkeää, että kukaan ei jää yksin.Näkövammaisten liiton antaman sopeutumisvalmennuksen, kuntoutuksen ja vertaistuen avulla pääsee eteenpäin. Myös monet apuvälineet auttavat elämään täysipainoista ja hyvää elämää. 

Kun lahjoitat Näkövammaisten liitolle, autat näkövammaisia elämän taitekohdissa. Tuellasi voimme tarjota vertaistukea ja yksilöllistä neuvontaa ja ohjausta. 

Tee lahjoitus tästä