Helmi on kuusivuotias reipas ja puhelias esikoululainen, täynnä pulppuilevaa lapsen riemua ja uuden oppimisen iloa. Lintujen laulu, puiden humina ja tuulen kosketus kasvoilla nostavat hymyn hänen huulilleen.

Helmi on ollut sokea syntymästään saakka. Hänellä on silmäproteesit molemmissa silmissä. Uusille tuttavuuksille Helmi sanoo lempeän napakasti:

”Niin, vaikka mä en näe, mä kuulen ja tunnen tosi hyvin.”

Kuulo ja sävelkorva ovatkin Helmillä aivan omaa luokkaansa. Pianonsoitto onnistuu korvakuulolta jo nyt. Piirtäessään hän on äärimmäisen tarkka väreistä, vaikka ei niitä itse näekään. Eskarikavereilta hänellä onkin tapana kysyä, minkä värinen kynä hänellä milloinkin on kädessään.

Kun Helmi oli kolmevuotias, hän ilmoitti äidille ykskantaan, että hänpä aloittaakin satubaletin. Parin vuoden jälkeen balettikoulu vaihtui voimistelukouluun. Myös innokas uimari ja sukeltelija Helmi on ollut pienestä pitäen.

Kotona ja tutulla kotipihalla Helmi kulkee sujuvasti ilman valkoista keppiäkin. Hän liukuu, keinuu, kieppuu ja temmeltää siinä kuin kuka tahansa lapsi. Kahdeksanvuotias isosisko Janni rientää tarvittaessa pikkusiskon avuksi, ja Helmille rakas tiibetinspanieli Luca seuraa siskoksia kaikkialle.

Janni auttaa rakasta pikkusiskoaan täydestä sydämestä. Se on suuri apu vanhemmille. Helmi ja Janni käsi kädessä kulkemassa on ihmisten ihastelun kohde siellä, missä he yhdessä liikkuvatkaan.

Vaikka Helmin sokeus tuntui aluksi vaikealta käsittää, perhe ei jäänyt asiaa pitkäksi aikaa suremaan. Vanhemmat päättivät jatkaa elämää samalla tavalla kuin vammattoman lapsen kanssa. Pikkuinen Helmi-vauva kulki sujuvasti mukana kantorepussa, kun perhe kävi Linnanmäellä, samoilemassa luonnossa tai tapaamassa ystäväperheitä ja sukulaisia.

Lasten maailmassa on paljon hyvyyttä. Päiväkodin lapset esimerkiksi sujauttelevat muovailemiaan hahmoja ja askartelemiaan kohokuvioita usein Helmin lokerikkoon tunnusteltavaksi. On sieltä lokerikon uumenista löytynyt korttikin, johon on kirjoitettu eskarilaisen hellyttävällä käsialalla:

”Helmi, olet ihana!”

Helmi oli kymmenen kuukauden ikäinen, kun hän oli ensimmäistä kertaa Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksessa. Äiti Heidi kertoo, että on vaikea kuvitella, miten he olisivat selvinneet alussa ilman sieltä saamaansa apua. Iiris-keskuksessa koko perhe saa käydä rauhassa läpi Helmin näkövammaan liittyviä asioita ja tutustua toisiin perheisiin, jotka ovat kokeneet saman kuin he.

Helmin perhe on kulkenut pitkän matkan meidän kanssamme ja yhdessä olemme voittaneet heitä kohdanneet vaikeudet. Tukemalla työtämme myös Sinä olet mukana auttamassa Helmiä ja muita näkövammaisia ihmisiä heidän eri elämänvaiheissaan. Tee nyt kertalahjoitus tai ryhdy Annansilmät-kuukausitukijaksi!